Satu Kiljusen näyttely
2 – 30.4. 2011, ke-su 14.00-17.00
DAGMARINKATU 13 B 6, 00100, Helsinki
Satu Kiljusen uusi näyttely on esillä yksityisessä tilassa, hänen “kakkos” kodissaan ja työhuoneessaan, Helsingin keskustassa. Privaattitilan luonne ja mittakaava ovat keskeisiä tekijöitä teosten sisällön esilletuomiseksi erilaisella tavalla.
Näyttely koostuu maalauksista ja maalatuista veistoksista.
Satu Kiljunen on työskennellyt viime vuodet keskittyen nimenomaan maalauksen ja kolmiulotteisen muodon väliseen dialogiin. Teosten aiheiden lähtökohtana on hänen poikansa, hänen äitinsä ja edesmennyt isänsä. Poikansa, Ronnien, afrikkalaisten kasvonpiirteiden kautta Kiljunen on kuvannut erilaisia aihepiirejä. Hän teki jo aiemmin kaksi reliefiä, joista toinen on musta ja toinen valkoinen. Saman reliefipohjan käyttö on antanut hänelle mahdollisuuden tutkia ja paljastaa näkemiseen voimakkaasti
vaikuttavia kulttuurisia tekijöitä.
”Boyman”- sarja tuo puolestaan esille erilaisia tapoja maalata värillinen iho. Nämä tavat perustuvat länsimaiseen kuvataiteen
traditioon ja maalaustekniikkojen historiaan.
Satu Kiljunen koki isänsä kuoleman kymmenen vuotta sitten ja osallistui heti poismenon
jälkeen tapahtuvaan ruumiin pesuun.” Kuvasin silloin hänen sielunsa kodin,” Kiljunen sanoo ”, ”mutta olen vasta nyt
kyennyt työstämään tästä materiaalista teoksen”.
Kiljusen äiti täyttää pian 80 vuotta. Hänen kasvonsa ilmeet ja niiden jatkuvat muutostilat ovat olleet lähtökohtana teossarjaan hänestä.
Valmistuttuaan Kuvataideakatemiasta 70-luvun lopussa Kiljunen koki voimakasta hämmennystä taidemaailman kaupallisuudesta. Kahden vuoden ajan, ennen heittäytymistä täyspäiväisesti Jack Helen Brut – ryhmän työskentelyyn, hän konservoi Turun tuomiokirkon keskiaikaisia puuveistoksia, joista osa oli maalari-kuvanveistäjä Berndt Notken valmistamia polykromaattisia veistoksia.
Nyt, kolme vuosikymmentä myöhemmin Kiljunen kertoo kokeneensa vahvaa yhteyttä tähän tekijään, valmistaessaan kasvoreliefejään.
Taideopintojen yhteydessä tehdyt lukuisat kopiot eri tekniikoilla, sekä maalaustekniikkojen opettaminen muille, puhumattakaan läheisestä suhteesta taidehistoriaan, ovat vaikuttaneet hänen käsitykseen maalauksesta myös teknisenä rakenteena.
Tämä seikka, tekninen rakenne konseptuaalisena sisältönä, visuaalisena näkyvänä vahvuutena mutta myös visuaalisuuden ohella, näkymättömissä, aistittavissa, on tavalla tai toisella ainaollut läsnä Kiljusen tekemisessä myös performanceissa.
Tässä näyttelyssä tämä seikka kuitenkin nousee esille entistä voimakkaammin kun eri aspektit kohtaavat toisensa intensiivisessä
aihepiirin, visuaalisuuden ja konseptuaalisuuden yhdistelmässä ja/tai ristitulessa.
Kiljunen esittää ihmiselämän, ihmisyyden suuret kysymykset tavalla, joka antaa lupaa kysyä ja vastata samanaikaisesti ja vertauskuvallisesti 360° kulmasta. Samanaikaisia perspektiivejä ovat ”syntymä-kuolema”, ”värillinen – ei-värillinen”, ”kolmiulotteisuus-
kaksiulotteisuus”, ”historiallinen identiteetti -yksilönidentiteetti, ”yksityinen -yleinen” mainitakseen vain pienen määrän niitä lukuisia kysymyksenasetteluita, jotka tässänäyttelyssä kiteytyvät harvinaislaatuiseen kokonaisuuteen. Harvinaislaatuiseen myös siinä
mielessä, että näyttelypaikan maantieteellinen valinta, yksityinen koti keskellä suurkaupunkia, on osa teosten konseptuaalista, yhtä lailla kun visuaalistakin, sisältöä.
Kiljusen tekninen huolellisuus pitää saman aikaisesti huolen siitä, että yksittäiset teokset huokuvatsamaa kiteytynyttä intensiivisyyttä kuin kokonaisuuskin.
Tervetuloa